Ikävä iskee iltaisin niin lujaa

Taas ilta sujunut rakkaan kirjeeseen vastaten. Itku tulee ja useasti kun lukee toisen ajatuksia. Rakastan J.tä niin paljon. Aika on lyhyt mutta kuitenkin niin pitkä. Onneksi tuemme toisiamme. Muut saavat ajatella mitä lystäävät, Perheemme ja ystävämme ovat tukena. Ja kirjeet, puhelut ja tapaamiset. Huh. Ihan jännittää jo tuleeko itku kun näkee toisen pitkästä aikaa :) Nyt unille haaveilemaan uudesta elämästä joka meitä odottaa kun linnan portit aukeaa. Voimia myös muille joiden rakkaat ovat teljettynä, poissa viereltä, mutta ei ikinä sydämestä 

-VanginVaimoke-

Mieheni vietiin, rakkauttamme ei

Elämä on outoa kun toinen ei ole rinnalla silloin kun tarvitsisi. Miehelläni ei ole pitkä tuomio, mutta aika ei tunnu kuluvan ollenkaan. Ensimmäinen tapaaminen on tulevana viikonloppuna :) Kirjeitä lähettelemme lähes päivittäin. Ikävä on suunnaton. Yritän kirjoitella blogia niin usein kun aikaa ja voimia riittä. Enkä kirjoita tätä jotta ihmiset säälisivät tai haukkuisivat meitä. Te ette tiedä totuutta. RAKASTAN MIESTÄNI NYT JA AINA <3