29. joulukuuta 2011

Mieheni vietiin, rakkauttamme ei

Elämä on outoa kun toinen ei ole rinnalla silloin kun tarvitsisi. Miehelläni ei ole pitkä tuomio, mutta aika ei tunnu kuluvan ollenkaan. Ensimmäinen tapaaminen on tulevana viikonloppuna :) Kirjeitä lähettelemme lähes päivittäin. Ikävä on suunnaton. Yritän kirjoitella blogia niin usein kun aikaa ja voimia riittä. Enkä kirjoita tätä jotta ihmiset säälisivät tai haukkuisivat meitä. Te ette tiedä totuutta. RAKASTAN MIESTÄNI NYT JA AINA <3
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Diana29. joulukuuta 2011 klo 8.50

    Tervetuloa langoille :-)

    VastaaPoista
  2. Vangin Vaimoke29. joulukuuta 2011 klo 9.14

    Kiitoksia Diana

    VastaaPoista
  3. Krisse11. tammikuuta 2012 klo 10.26

    Olen kokenut saman, mun mieheke istui tosin vain vuoden, mutta hiton pitkältä sekin aika tuntui. Tapaamiset oli kullanarvoisia hetkiä ja kirjeitä läheteltiin niin usein kun vain mahdollista. Oi niitä aikoja..

    VastaaPoista
  4. Vangin Vaimoke11. tammikuuta 2012 klo 11.35

    Kyllä se vuosikin ilman toista on pitkä aika. Välillä tuntuu että päiväkin ilman toista on vuosi.. Mutta onneksi on puhelut, tapaamiset ja kirjeet. niillä pääsee jo pitkälle vaikkakin tietysti olisi ihanampaa jos toinen olisi vierellä

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)