Anonyymin kysymys:

Tämä oli mielestäni niin hyvä kysymys, että pakko postata se ihan omana tekstinä. Miettikää omalle kohdalle..

Anonyymi Jan 29, 2012 09:46 AM

    Särähti silmään 'rakastan omaa VANKIANI niin paljon'
    Pakostikin tulee mieleen aivan kuin tuo olisi hienoa, että mies istuu vankilassa. Bad bad boy.
    Ymmärrän kyllä mitä rakkaus on. Ymmärrän senkin, että varmasti tulee ikävä ja toivoisi toisen viereensä.
    Mutta näitä blogeja lukiessa huomaa miten sokeaakin se rakkaus voi olla. Kukaan ei turhasta joudu istumaan, siihen liittyvät ne teotkin. Kotona odottavat vaimokkeet eivät tunnu täysin ymmärtävän minkä vuoksi miehensä istuu. Haluaa vaan miehensä takaisin kainaloonsa.
    Olen pahoillani tästä piikikkäästä kirjoitustyylistäni, väsyneenä en saa parempaakaan aikaiseksi ja olen suorasanainen. Toivoisin vain jotain vastausta, että mistä moinen hehkutustyyli tulee?
    Kaikesta tulee vastata seuraukset, tunteet ja järki olisi hyvä pitää hanskoissa.

Vastaus:

Noh, sitä on toki vaikea mennä selittämään miksi rakastan miestä joka istuu vankilassa, se pitää itse kokea jotta sen ymmärtää,näin kävi myös minulle. Ehkäpä et ole tullut ajatelleeksi, että rakastin miestäni jo ennen tätä hetkeä ja että jokainen meistä tekee virheitä. Toiset isompia, toiset pienempiä. Mieheni on vaikeuksista huolimatta mieheni. Ja kuten hieman uudemmissa postauksissa mainitsen, niin ei se linna aina pahaa tee. Mieheni on tajunnut virheensä ja ottanut opikseen ja katuu tekemiään tyhmyyksiä. Ei mieheni ole pahamaineinen suur rikollinen. Ehei, aivan normaali mies joka sattui tekemään ison virheen ja josta nyt kärsii seuraukset. En ole koskaan sanonut miehelleni että voi sinua raasua. Ja kuten eräässä postauksessa mainitsin. Te ette tiedä totuutta. Oletkohan tietoinen kuinka moni istuu suomessa syyttömänä vankilass? Se on asia josta ei puhuta. Tämä ei tarkoita että väittäisin mieheni olevan syytön. Omaa tyhmyyttään hän nyt siellä on. Mutta rakkautemme ei vaikeuksien takia katoa. Mietippä omalle kohdallesi, jos esimerkikisi rakastut tänään. Menet naimisiin, perustat perheen ja joko omasta tai muusta syystä puolisollesi käy kalpaten ja häkki heilahtaa. Oletko todella valmis jättämään ihmisen jota rakastat koko sydämestäsi?? Minä en... Tässä nyt jonkinmoinen vastaus. Me puolisot jos ketkä tiedämme tilanteen ja tiedämme myös seuraamukset, Mutta meitä ei tarvitsekkaan ymmärtää. Me olemme oman tiemme valinneet... Tämä tie on minulle se oikea.. Ja lisäksi uskon sanontaan niin myötä kuin vastamäessäkin... Minä tiedän hyvin mikä vuoksi mieheni istuu... Se on ollut kokoajan tiedossani. En ole sokea, en ole tyhmä... Olen vain todella päättänyt tukea miestäni, koska rakastan häntä. Mieheni on virheestä oppinut. Ja se jos joku on tässä tilanteessa hyvä. Koska, minun mielestä ei ole mitenkään hienoa että minun puoliso on linnassa. Ei.. Toivottavasti vastaus antoi jonkilaisen kuvan tällaisessa tilanteessa elävän naisen puolelta katsottuna :)
-Vangin Vaimoke-

Päivä Pelastettu... Mieheni siirretään...

Huikeata vastata puhelimeen. Huomata miehen äänessä outo onnellinen sävy.. Ihmetytti. Miehenihän muina miehinä kyseli kuulumisia ja miten poika voi.. Sitten kun minä kysyin että kuinkas eilinen RANSUN viimeinen osa meni... Ääni masentui.. Sanoi ettei halua puhua nyt siitä ja että kertoo huomena kun tavataan.. Tuo tilanne oli jokseenkin outo, sillä mieheni ei koskaan kuulosta niin oudolta ellei hän salaile/ jätä jotakin kertomatta... Mainitsin että laitoin lisää postia hänelle ja hän saa sen maanantaina... SILLOIN SE PALJASTUI...


Mieheni siis siirretään avovankilaan maanantaina <3 Ja avotalohan on siis toisella puolella peltoa eli olemme vain pellon päässä toisistamme!!!!

Se sika meinasi salata sen huomiseen... Ja kuuli kyllä kunniansa heti puhelimessa.. Onnesta soikeana haukuin häntä kaikilla mahdollisislla älyvapailla muka haukkumanimillä kuten tyhmäpää ja pottunenä :D Hän se vain naureskeli. Itkukin siinä sitten tuli..  itku onnesta :D

Voihan vitalis. Ensi vloppuna pääsen piiiitkästä aikaa hyppäämään mieheni syliin ja pussaan hänet heti aivan puhki <3 <3 <3

Nyt siirryn onneni kanssa sohvan nurkkaan tutkailemaan päivän viihde pläjäyksen eli Salatut Elämät here i come!!

Inhimillisyys kaikessa. Jopa eristämisessä

http://areena.yle.fi/video/1327343413966

Muut voi olla toista mieltä, mutta mun mielestä ihmisen jatkuva eristäminen on vaan haitaksi. Miten kukaan voi sopeutua takaisin yhteiskuntaan jos jatkuvasti, vuodesta toiseen on alle 7 neliön sellissä 23h/vrk? kysyn vaan. Onneksi edes suomessa on toisin. Ymmärrän toki sen, että huonosta käytöksistä rangaistaan, mutta hei HALOO!! olla nyt jatkuvalla syötöllä yksin, mun vaatehuoneen kokoisessa kopissa... Ai luoja. Voin kertoa, että jos itse sinne joutuisin moneksi vuodeksi niin en usko että mua kannattas enään edes pois sieltä päästää.

Sormet, Varpaat ja Ripsetkin Ristissä

Sain tiedon mieheltäni, että hän voisi päästä kuun vaihteessa siirtymään tuonne avovankilaan. Wau. Eihän se toki ole yhtään sama kuin että mies olisi kotona, mutta yhteyden pito olisi helpompaa. Omat puhelimet saa olla käytössä arkisin klo: 16-20 ja vloppuisin la ja su 08-20 Eli saataisiin höpötellä vaikka tunti jos siltä tuntuisi. Ja mieheni pääsisi omiin töihinsä koska siviilityölupa hänellä jo on <3 Ihaninta.

Heh, päivän hyvä työkin tuli alku viikosta tehtyä... Jaa mikä? No mieheni yksi vankikaveri on sinkku ja ei kotoisin tältä paikkakunnalta. Yksi ystävättäreni suostui lähettämään kyseiselle vangille valokuvansa ja osoitteensa. Kyseinen vanki (s) innostui heti kirjoittamaan ystävättärelleni (J). Eli tulipahan hoidettua yksinäiselle vangille kirjekaveri. Kyllä me mieheni kanssa handlataan nää hommat :D Miehethän on siis yhdessä jo kerenneet suunnitella, että kun minun J pääsee siirtolaan ja S perässä, ja kun saavat ns: iltavapaan niin me likat sitten paistellaan pojille pihvejä ja viedään tuohon minun lähikapakkaan. Kun S tosiaan ei ole tältä paikkakunnalta ja on kuullut kyseisestä baarista paljon, hän haluaa kovasti päästä siellä käymään. Ja koska ei tunne kuin ukkoni täältä niin miksipä ei sitten miehiä sinne viedä :)

Kirjeitäkin on sadellut muutamia jo tälle viikolle ja perjantaina tulee seuraava. Postailen niistä sitten vloppuna jos ja kun flunssaltani kerkiän, viitsin ja jaksan. Ah, niin ihanaa että vloppu taas tulee. Pääsen molempina päivinä tapaamaan miestäni <3 Parhautta, vaikka välissä onkin pari pöytää ja pleksi.

Päätimme ettemme ano perhetapaamista ennen kuin tiedämme pääseekö mieheni avotaloon nyt kuun vaihteessa. Parempi olla suunnittelematta ja säätämättä kaikkea kerralla. Voi kuinka toivonkaan mieheni siirtoa. Hänellä oli RANSU (RangaistusAjanSuunnitelma jos joku ei tiennyt) alkuviikosta ja haastattelijat olivat ylpeitä miehestäni ja sanoivat ettei näe estettä avotaloon siirrolle. Mieheni on käyttäytynyt linnassa aivan priima hyvin. Ei rikkonut mitään sääntöjä. Ei uhonnut yhdellekkään vartijalle ja ollut myös yhteistyö haluinen. Ja käyttäytynyt muita vankeja kohtaan hyvin :) Hitto että mieheni on maailman ihanin. Muistan toki itsekkin kertoa aina kun mahdollista kuinka ylpeä hänestä olen. Ennen niin kovakuorinen ukkoni on alkanut näyttämään myös sitä pehmoisempaa puoltaan. Ja se on hyvä se.

Nyt kun vielä tästä itse paranisin niin alkaisi olemaan hyvin asiat. Pääsisi takaisin töihin ja normi arkeen. Miehenikin tulee huomaamaan seuraavassa kirjeessä jonka postitan hänelle huomena, että kotona hajoaa vain pää. Tuli avauduttua oikein huolella kaikesta paskasta mitä päässä liikkuu. Tuli toki myös sivun verran pyydeltyä vuodatusta heti anteeksi kun itku ja ikävä hieman helpotti. Eipä ne epäilykset vain siellä vankilassa mieleen tule. Toki minä en epäile miestäni, vaan kaikkea tulevaa. Entäs jos vapauduttuaan hän ei enään rakastakkaan minua? Mitäs jos en itse osaa enään olla hänen kanssaan? Riitänkö minä hänelle? Jne. Tyhmää, tiedän, mutta kun ikävä iskee täysillä ei osaa edes ajatella selkeästi.

Nyt otan miehen viimeisimmän kirjeen uudestaan (tuhannetta kertaa) käteeni ja uppoudun siihen.
Hyvät yöt ihanaiset kanssa ihmiset ja voimia teille kaikille, kuin myös meille.
Rakkaudella:
-VanginVaimoke-

Runo raavaalta mieheltäni

Mieheni ei ole koskaan ollut romanttinen, mutta niin se vain on kuten jotkut ovat kommentoineetkin, että kyllä raavaskin mies osaa olla ihana ja herkkä. Joidenkin mielestä ehkä ei oikein voi runoksi laskea, mutta minun mielestä tämä on niin ihana että oli pakko se tännekkin laittaa eli

"KATSON IKKUNASTANI PIMEÄÄN, KULTAANI EN SIELLÄ NÄÄ

TIEDÄN KUITENKIN, ETTÄ PÄIVÄT NÄÄ 

KULUU POIS JA KULTANI NÄÄN. 

SILLOIN MINÄ SYLIISI JÄÄN.

ÄLÄ PÄÄSTÄ MINUA POIS ENÄÄN, SILLOIN OLISI TYHJÄÄ

JA KYLMÄÄ KUIN JÄÄ. 

SINUN LUOKSESI MINÄ JÄÄN.

RAKKAUDELLA, SINUN J"

Ei se linna ainoastaan pahaa tee, jos sen oikein oivaltaa. Rakastan miestäni eniten maailmassa <3

-Vangin Vaimoke- 

Rakkaudella Sinulle Muru!

Tänään postimies pudotti taas ihanaisen imelän kirjeen mieheltäni. Tässä siitä pätkiä :)

Sunnuntai 8.1.12

Kiitos rakas tästä ihanasta viikonlopusta. Sain nähdä sinut kaksi kertaa, aina vain rakastun sinuun lisää <3 Jatkan kulta huomena kirjoittamista. Olet kokoajan ajatuksissani, olet aarteeni ja haluan tämän ajan menevän nopeasti ohi, jolloin saamme taas olla lähekkäin. Sinä, minä ja j. Nyt pusut teidän kuville. Hyvää yötä ja kauniita unia. Rakastan sinua niin paljon. Rakkaudella: Sinun omasi

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maanantai 9.1.12

Ikävä on kova, mutta tänään taas soitan murulle <3  Ihanaa kuulla sun ääni taas minun kihlattuni. Vieläkin on  hyvä mieli tuosta viikonlopusta. Jotenkin on mielessä se kohokohta kun sain sovittaa sormusta, nam, voi että mä likka rakastan sua!<3 Ja tietenkin J:tä kans. 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Voi että kun pääsen sit joskus lopullisesti pois täältä, niin varohan vaan kultaseni, mä halaan sut aivan katki <3 Helkutti kun ajatteleekin sitä ensimmäistä iltaa kun saadaan vaan olla ja nauttia toistemme seurasta!! <3 Säkin varmaan odotat sitä kuin kuuta nousevaa. Hitto, kyllä siitä tulee ihanaa, se on varma se <3

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kulta yksi kysymys, nyt kun arki alko ja pyhät on lusittu, niin postikin kulkee paremmin, niin ethän sä suutu mulle jos ei tuu enään tollasia puolisataa sivusia kirjeitä?:) Et sä suutu mä tiedän sen. Pituudella ei ole merkitystä vaan ajatuksella <3

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oli ihanaa kuulla että meet huomena sinne lekurille jos vaikka noi sun ******* saatais kuntoon. Mua aina välillä pelottaa, että sulle tapahtuu jotain, niin ei saa käydä koska mä tarvitsen sua ja rakastan sua <3 (minulla siis on pysyvä sairaus jonka kanssa on ollut ongelmia ja paljon)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Ajattele kulta, että kun tuo nuori sälli vapautuu niin meillä voi olla jo kersa joka jo kävelee, puhuu ja vaikka mitä... ups. elä nyt heti sitten saa vauvakuumetta ;) <3 (nuori sälli odottaa oikeudenkäyntiä ja hänelle haetaan 12v tuomiota. ikää pojalla juuri 18vuotta)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Voi rakas meidän kanssa. Kaikkee ollaan koettu, mutta se on tärkeintä että me löydettiin toisemme ja nyt asiat on niin että rakastetaan toisiamme <3

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä taas muutamia pätkiä rakkaimman kirjeestä jota tuli taas rapiat 16 sivua <3

Rakkaudella... Sinun Omasi

Tässä pätkiä mieheni kirjoittamista kirjeistä. Ja koska pääni on pehmeä kuin pumpuli en voi kirjoittaa omia kirjeitäni tänne. koska enpä muista mitä niissä lukee. Päivämääristä näkee milloin mieheni on alkanut ko tekstejä rustaamaan :) Ja uskokaa tai älkää niin alla on niin imelää tekstiä että heikompia alkaa oksettaan. Mutta sen siitä saa kun toista rakastaa!!

2.1.12
Maanantaita Rakas + J
Ensinnäkin, kauhea on ikävä teitä ja teidän seuraa ja yhteistä aikaa. Aloitin tässä uuden kirjeen, kun oli pakko laittaa toi edellinen helkutin äkkiä postiin kun vaan sydän sanoi niin, että pikasesti tää kirje kullalle <3
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt on taas kiva ja hyvä mieli mennä takaisin tohon sängylle ja ajatella, että mua odottaa siellä mun suurin aarteeni. Se olet sinä H... tyttönen, pieni ja ihana nainen jonka maailman myrskyt ja tuulet toivat minun luokseni <3 Sait minut rakastumaan sinuun. Pidetään toisistamme kiinni sillä tänne en halua enään ikinä. Koskaan en lähde enään luotasi pois. Lupaathan pitää rakkaani minusta huolen kun palaan luoksesi?
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alan nyt katsomaan Die Hardia ja samalla en vaan pysty olla ajattelematta sinua ja minua ja mitä kaikkea ihanaa tämä maailma meille antaa, kauniita unia sinne teillekkin Rakkaat. Vielä saamme toisemme. Rakastan sinua <3 ja tietysti poikaamme j:tä



Siinä pätkiä yhdestä kirjeestä. Kirjoitan kyllä lisää, mutta nyt siirryn vastailemaan mieheni kirjeeseen jotta saan sen vielä tällä viikolla hänelle perille.

PS: Kirjeessä mainittu poikamme tai J on meidän koira. Meillä ei siis lapsia ole.

-Vangin Vaimoke-

Maanantai... On aina yhtä maanantai :)

Päivän koho kohta olikin illan suussa tullut 10 minuutin puhelu omalta armaalta. Huomena pitäisi postiakin tulla melkein 50sivua :D siinä onkin taas luettavaa toviksi. Ja sanoipa mies senkin, että kirjoittaa hieman lyhyemmän niin, että laittaa sen torstaina postiin niin on sitten lueskeltavaa vlopuksi. Ja edellisessä postauksessani mainitsin sormuksen kokeiluttamisesta. Onnistuihan se. Sain jopa itse ojentaa pleksin yli sormuksen mieheni kädelle. Ja liian isohan se sitten olikin. Nyt on sormus vaihdettu pienempään joten ensi lauantain tapaamista odotellessa jotta taas pääsee sormusta testaamaan. Näin sairastellessa sitä kaipaa rakastaan entistä enemmän :( Kun toinen voisi olla pitämässä kainalossa, mutta ei. Sehän olisikin liikaa pyydetty. Noh, jospa fiilis olisi taas huomena parempi kun on nukkunut yön yli. Tuossa lueskelin mieheni kirjeitä. Joulun pyhien jälkeen tulleessa mainittiin taas kuinka reilua peli on tuolla muurien sisäpuolella. Kun yksi vanki mokaa niin kaikkia osastolla olevia  rangaistaan. Mieheni osastolla kaikki olikin pyhien ajan mennyt hyvin, mitä nyt sähköt olivat poikki muutaman tunnin ja heidät lukittiin selleihinsä tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Mutta naapuri osastolla joku erittäin fiksu vanki oli aiheuttanut vartioille harmia joten koko osasto oli lukittuna 3-4 vuorokautta. Joka ikinen vanki siis omassa sellissä ilman mitään. Ei tapaamisia. Ainut että olivat vissiin saaneet soittaa sentään jouluna perheilleen. Reiluako? Kyllä. Eihän kouluissakaan kaikkia rangaista jos yksi mokaa. Niin miksi siis vankilassa näin kuitenkin on? Ei mene normi ihmisen kuuppaan vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi mieheni on luvannut olla nätisti. Lupasin toki antaa selkään jos kuulen hänen tehneen jotain tyhmää :) Enpä haluaisi kuulla että mieheni on joutunut rundiin. Ajattelin huomena kun siraslomalla olen niin kirjoitella joitain kohtia meidän kummankin kirjeistä tänne, koska niitä jotkut ovat spostilla pyytäneet. Ja hei, minulta saa kysyä jos jotakin haluaa tietää. Vastailen mielelläni. Mutta sitä ei edes kannata kysyä miksi mieheni on linnassa. Olen mieheni kanssa sopinut että siitä en täällä puhu. Ei sillä, että se olisi salaisuus vaan olemme päätyneet siihen ettei kaikkien tarvitse sitä tietää, mutta muuten antaa tulla kysymyksiä. Lupaan vastata parhaani mukaan jokaiseen :) Joku jo spostilla kysyikin että olenko tavannut mieheni kirjeitse hänen vankila aikanaan. Voinpa sanoa että niin kuin henk.koht kuvauksessa lukee, olen ollut mieheni kanssa jo ennen hänen tuomiotaan. Tuomio alkoi vasta meidän suhteemme aikana ihan hiljattain. Nyt taidan siirtää koneen syrjään ja ottaa kynän ja paperia. Jatkanpa mieheni kirjettä taas muutamalla sivulla. Elikkäs hyvät yöt kaikille.
-Vangin Vaimoke-

Ikuisesti Yhdessä

Normaalisti nauraisin jos joku tulisi todistelemaan ikuista rakkautta. Mutta tänään kun tapasin mieheni uskon ikuiseen rakkauteen. Hmm.. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa minä menin vankilassa kihloihin :) Kovastihan sitä ovat kaikki odottaneet, mutta nyt tuntui oikealta. Tokihan mies sanoi että olisihan se mukavaa olla itse paikalla kun kihloihin menee, mutta minäpä huonon huumorintajun omaavana tokaisin että kuuleppas rakas, minä en sua siihen tarvii kun  kihloihin menen!(mieheni ymmärsi heti tarkoituksen) Tuonhan voisi toki ymmärtää monella tavalla, mutta tarkoittaen vain sitä että on minun tehtäväni muurien tällä puolen hehkuttaa onnellista parisuhdettamme :) Kihlajaisethan pidetään siis kun myös mies on paikalla. Ja uskokaa tai älkää, niin niistä tulee vuosisadan Suurimmat/Komeimmat/Ihanimmat ja Riemukkaimmat kihlajaiset niin ja tietty myös eniten juhlitut.. Nyt jännittää, koska mies voi anoa perhetapaamista! Saisi edes muutaman tunnin olla toisen lähellä <3 Sormukset on hommattu. Omani tietenkin komeilee jo sormessa ja huomena pitäisi kilttinä tyttönä tapaamisessa pyytää vahtivaa vartijaa kokeiluttamaan sormus miehelleni. Tutun vartijan mukaan sen pitäisi onnistua, mutta mene ja tiedä. No eipä siinä mitään voi hävitä jos kysäsee että onnistuisiko. Toivon niin jotta voin hetimiten mennä kaiverruttamaan sormuksiin nimet ja päivämäärän ja laittaa miehelle mahd. nopeasti sormuksen menemään <3 Tiedän myös sen että nimeltä mainitseemattomia tahoja ärsyttää suunnattomasti, että mieheni ei lannistu linnassa. Vaan jos tarkkoja ollaa, niin hänen elämän ilonsa ja halunsa on täydessä kukassa! On ihanaa huomata kuinka toinen voi alkaa ajatella positiivisemmin vaikka on "ei niin positiivisessa ympäristössä". Tiedoksi... Tästä on vain yksi suunta ja se on YLÖSPÄIN. Nyt kynä ja paperi kouraan ja jatkamaan rakkaalle kirjoittamista. Rakkaudella

-Vangin Vaimoke-

Postia, Postia, Postia

Ahh... On ihanaa tulla töistä kotiin kun oven välissä odottaa läjäpäin rakkaimmalta postia. Kolme kirjettä ja jos oikein osasin laskea niin 60 sivua ei riittänyt. Mieheni joka ei ole koskaa ollut kirjoittaja tyyppi on alkanut jopa runoilla. Mitä?? Minun oma kovakuorinen pahikseni runoilee? Kyllä. Sisimmiltään kun on Herkkä, ihana, huomaavainen, yms... Lista olisi loputon. On saman aikaisesti ihanaa ja surullista lukea kirjeitä. Surullista sen vuoksi, että olisi ihanaa jos mies olisi vieressä kertomassa samoja asioita. Ihanaa juuri siksi että tietää mitä toisen päässä liikkuu vaikka toinen ei ole fyysisesti paikalla. Jotkut ns. ystäväni ihmettelevät miten voin olla miehen kanssa joka on linnassa? Tässä vastaus: Se on sitä aitoa rakkautta kun toista ei jätä vaikka olisi muuri välissä! Ei jokaisen tarvitse sitä edes ymmärtää. Olemme vahvoja yhdessä, mutta heikkoja erillämme. Tahdon ja seison mieheni rinnalla, tapahtuipa mitä tahansa. Se on sitä rakkautta. En voisi kuvitella elämääni ilman miestäni. Ja vaikka meilläkin oli h****tin vaikeata ennen miehen tuomiota, on se ollutta ja mennyttä. Ei, en väitä että nyt olisi helppoa. Tämä on raskasta ja raastavaa, mutta voimaa antavat 10min puhelut noin joka toinen päivä, joka päiväiset kirjeet ja vloppuiset tapaamiset. Sitä ei voi ymmärtää miten pienet eleet ja sanat voivat tuntua niin suurilta, ennenkuin joutuu tilanteeseen jossa nämä asiat eivät ole päivän selviä. Joskus nauroin kun joku sanoi että rakkaus vie vaikka läpi harmaan kiven. Nyt olen sitä mieltä, että näin on. Usko, toivo, rakkaus... Suurin niistä on rakkaus. Onhan minun helppoa olla, sillä olen kuitenkin fyysisesti vapaa. Mutta mietitäänpä sitä mitä toinen tahtomattaankin ajattelee yksin pienessä sellissään. Odottaako hän minua vai etsiikö paremman koska en ole läsnä? Haluaako hän olla kanssani kun pääsen pois? Rakastaako hän minua oikeasti vai eikö vain halua loukata?

Jokainen vanki varmasti käy näitä asioita läpi. Niin myös mieheni. Mutta kuitenkin hän tietää että odotan ja rakastan häntä enemmän kuin mitään. Se käy erittäin selvästi ilmi kirjeistä. Ahh... Nyt uppoudun rakkauden täytteiseen paperi nivaskaan <3 <3 <3... -Vangin Vaimoke-

Ensi tapaaminen Linnassa

Jännitti ihan vietävästi kun tiesin että sunnuntaina 01.01 pääsen tapaamaan miestäni ensimmäisen kerran. Tunteet myllersivät. Oli iloinen olo, mutta samalla surullinen, haikea, ahdistunut, pelokas, rohkea... jne. Lista on loputon. Sitten kun pääsi odotus tilaan, niin tunteet hieman hellitti. Alkoi oikeastaan super jännitys :) Ja kun turvatarkastuksesta sai mennä läpi olikin jo taas pihalla. Pakko oli polttaa tupakka koska kädet tärisivät niin paljon. Oli Ihanaa nähdä toinen pitkän ajan jälkeen. Olemme aina olleet kuin paita ja peppu. Emme oikeastaan koskaan ole ollut erossa toisistamme 2 päivää pidempään. Vartiat kysyivät ystävällisesti tiedänkö säännöt ja olenko aikaisemmin käynyt. Enpä ole, mutta säännöt tiesin. Ja kun astelin tapaamistilaan ja näin mieheni istuvan suoraan vartioiden edessä meinasi tippa tulla silmään. Ihanaa. Hän näytti niin hyvin voivalta ja iloiselta siis tilanteeseen katsottuna. Hän oli laihtunut ja se kuuluisa miehen kaljavatsa oli kadonnut. Mieli teki hypätä pleksin yli hänen kaulaansa ja pussata puhki, mutta enpä tietenkään niin tehnyt koska se on kiellettyä ja tapaaminen olisi ollut siinä. Elämäni lyhyimmät 45minuuttia. Tuntui siltä että en edes kerennyt kunnolla istahtamaan kun  piti jo lähteä pois. Noh onni onnettomuudessa ensi vloppuna näen hänen molempina päivinä :) RAKASTAN OMAA VANKIANI NIIN PALJON <3