29. tammikuuta 2012

Anonyymin kysymys:

Tämä oli mielestäni niin hyvä kysymys, että pakko postata se ihan omana tekstinä. Miettikää omalle kohdalle..

Anonyymi Jan 29, 2012 09:46 AM

    Särähti silmään 'rakastan omaa VANKIANI niin paljon'
    Pakostikin tulee mieleen aivan kuin tuo olisi hienoa, että mies istuu vankilassa. Bad bad boy.
    Ymmärrän kyllä mitä rakkaus on. Ymmärrän senkin, että varmasti tulee ikävä ja toivoisi toisen viereensä.
    Mutta näitä blogeja lukiessa huomaa miten sokeaakin se rakkaus voi olla. Kukaan ei turhasta joudu istumaan, siihen liittyvät ne teotkin. Kotona odottavat vaimokkeet eivät tunnu täysin ymmärtävän minkä vuoksi miehensä istuu. Haluaa vaan miehensä takaisin kainaloonsa.
    Olen pahoillani tästä piikikkäästä kirjoitustyylistäni, väsyneenä en saa parempaakaan aikaiseksi ja olen suorasanainen. Toivoisin vain jotain vastausta, että mistä moinen hehkutustyyli tulee?
    Kaikesta tulee vastata seuraukset, tunteet ja järki olisi hyvä pitää hanskoissa.

Vastaus:

Noh, sitä on toki vaikea mennä selittämään miksi rakastan miestä joka istuu vankilassa, se pitää itse kokea jotta sen ymmärtää,näin kävi myös minulle. Ehkäpä et ole tullut ajatelleeksi, että rakastin miestäni jo ennen tätä hetkeä ja että jokainen meistä tekee virheitä. Toiset isompia, toiset pienempiä. Mieheni on vaikeuksista huolimatta mieheni. Ja kuten hieman uudemmissa postauksissa mainitsen, niin ei se linna aina pahaa tee. Mieheni on tajunnut virheensä ja ottanut opikseen ja katuu tekemiään tyhmyyksiä. Ei mieheni ole pahamaineinen suur rikollinen. Ehei, aivan normaali mies joka sattui tekemään ison virheen ja josta nyt kärsii seuraukset. En ole koskaan sanonut miehelleni että voi sinua raasua. Ja kuten eräässä postauksessa mainitsin. Te ette tiedä totuutta. Oletkohan tietoinen kuinka moni istuu suomessa syyttömänä vankilass? Se on asia josta ei puhuta. Tämä ei tarkoita että väittäisin mieheni olevan syytön. Omaa tyhmyyttään hän nyt siellä on. Mutta rakkautemme ei vaikeuksien takia katoa. Mietippä omalle kohdallesi, jos esimerkikisi rakastut tänään. Menet naimisiin, perustat perheen ja joko omasta tai muusta syystä puolisollesi käy kalpaten ja häkki heilahtaa. Oletko todella valmis jättämään ihmisen jota rakastat koko sydämestäsi?? Minä en... Tässä nyt jonkinmoinen vastaus. Me puolisot jos ketkä tiedämme tilanteen ja tiedämme myös seuraamukset, Mutta meitä ei tarvitsekkaan ymmärtää. Me olemme oman tiemme valinneet... Tämä tie on minulle se oikea.. Ja lisäksi uskon sanontaan niin myötä kuin vastamäessäkin... Minä tiedän hyvin mikä vuoksi mieheni istuu... Se on ollut kokoajan tiedossani. En ole sokea, en ole tyhmä... Olen vain todella päättänyt tukea miestäni, koska rakastan häntä. Mieheni on virheestä oppinut. Ja se jos joku on tässä tilanteessa hyvä. Koska, minun mielestä ei ole mitenkään hienoa että minun puoliso on linnassa. Ei.. Toivottavasti vastaus antoi jonkilaisen kuvan tällaisessa tilanteessa elävän naisen puolelta katsottuna :)
-Vangin Vaimoke-

4 kommenttia:

  1. Vangin vaimokkeelta hyvä vastaus anonyymin lähettämään kommenttiin. Itse en kirjoita blogia, mutta kaikki lukemani ovat enemmän tai vähemmän päiväkirjan tyylisiä, jonne bloggaaja kirjaa omia tunteitaan, tunnelmiaan ja tapahtumia kukin omista syistään.

    Mielestäni sanavalinnat kumpuavat siis kirjoittajan omista tunteista, eikä niitä tämänkaltaisella foorumilla kirjoitettaessa juurikaan suodata lukijoita varten. Miksi edes pitäisi, jos omia ajatuksiaa halua laittaa ylös esimerkiksi niitä selventääkseen? Romaanit ym. ovat ihan eri asia.

    Blogeissa toinen kirjoittaa fiiliksistään ja me muut olemme vain uteliaita tirkistelijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin...Itse en osannutkaan asiaa noin selvästi kirjoittaa :) mutta jokainen sana on juuri oikein... Ja uskokaa pois. Ei tämä tilanne mukava ole, enkä toivoisi kenenkään joutuvan tähän tilanteeseen.. Eläkää siis ihmisiksi :)
      -Vangin Vaimoke-

      Poista
  2. samaa mieltä kirjottajan kanssa.oma mieheni joutui istumaan teon takia,jonka teki ennenkuin edes tutustuttiin.3 vuotta teosta meni ennenkuin tuli päätös että joutuu,oltiin sillon seurusteltu 2 vuotta.tyhmästi teki,ja katuu sitä.mutta mä rakastan sitä ihmistä joka hän on nykyään,kaikilla on menneisyys ja sille ei voi mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Jokainen meistä siis IHAN JOKAINEN tekee elämässään virheitä, joista sittemmin joutuu seuraamuksen kärsimään. Eipä se minunkaan menneisyys niin ruusuilla tanssimista ole ollut. Ja mun mielestä sanonta jos et tunne, älä tuomitse pitää kutinsa jokaisen vangin kohdalla. Minä en voi tietää miksi jonkun muun puolisi/ystävä/poika/tyttö istuu enkä siis ala arvostelemaan. Minun mielestäni jokaisen on tehtävä omat virheet ja otettava opiksi niistä, Niin se vain on. Rakkauta vaikeuksien ei kuulukkaan muuttaa. Vaan vain vahvistua päivä päivältä.

      Poista