Sormet, Varpaat ja Ripsetkin Ristissä

Sain tiedon mieheltäni, että hän voisi päästä kuun vaihteessa siirtymään tuonne avovankilaan. Wau. Eihän se toki ole yhtään sama kuin että mies olisi kotona, mutta yhteyden pito olisi helpompaa. Omat puhelimet saa olla käytössä arkisin klo: 16-20 ja vloppuisin la ja su 08-20 Eli saataisiin höpötellä vaikka tunti jos siltä tuntuisi. Ja mieheni pääsisi omiin töihinsä koska siviilityölupa hänellä jo on <3 Ihaninta.

Heh, päivän hyvä työkin tuli alku viikosta tehtyä... Jaa mikä? No mieheni yksi vankikaveri on sinkku ja ei kotoisin tältä paikkakunnalta. Yksi ystävättäreni suostui lähettämään kyseiselle vangille valokuvansa ja osoitteensa. Kyseinen vanki (s) innostui heti kirjoittamaan ystävättärelleni (J). Eli tulipahan hoidettua yksinäiselle vangille kirjekaveri. Kyllä me mieheni kanssa handlataan nää hommat :D Miehethän on siis yhdessä jo kerenneet suunnitella, että kun minun J pääsee siirtolaan ja S perässä, ja kun saavat ns: iltavapaan niin me likat sitten paistellaan pojille pihvejä ja viedään tuohon minun lähikapakkaan. Kun S tosiaan ei ole tältä paikkakunnalta ja on kuullut kyseisestä baarista paljon, hän haluaa kovasti päästä siellä käymään. Ja koska ei tunne kuin ukkoni täältä niin miksipä ei sitten miehiä sinne viedä :)

Kirjeitäkin on sadellut muutamia jo tälle viikolle ja perjantaina tulee seuraava. Postailen niistä sitten vloppuna jos ja kun flunssaltani kerkiän, viitsin ja jaksan. Ah, niin ihanaa että vloppu taas tulee. Pääsen molempina päivinä tapaamaan miestäni <3 Parhautta, vaikka välissä onkin pari pöytää ja pleksi.

Päätimme ettemme ano perhetapaamista ennen kuin tiedämme pääseekö mieheni avotaloon nyt kuun vaihteessa. Parempi olla suunnittelematta ja säätämättä kaikkea kerralla. Voi kuinka toivonkaan mieheni siirtoa. Hänellä oli RANSU (RangaistusAjanSuunnitelma jos joku ei tiennyt) alkuviikosta ja haastattelijat olivat ylpeitä miehestäni ja sanoivat ettei näe estettä avotaloon siirrolle. Mieheni on käyttäytynyt linnassa aivan priima hyvin. Ei rikkonut mitään sääntöjä. Ei uhonnut yhdellekkään vartijalle ja ollut myös yhteistyö haluinen. Ja käyttäytynyt muita vankeja kohtaan hyvin :) Hitto että mieheni on maailman ihanin. Muistan toki itsekkin kertoa aina kun mahdollista kuinka ylpeä hänestä olen. Ennen niin kovakuorinen ukkoni on alkanut näyttämään myös sitä pehmoisempaa puoltaan. Ja se on hyvä se.

Nyt kun vielä tästä itse paranisin niin alkaisi olemaan hyvin asiat. Pääsisi takaisin töihin ja normi arkeen. Miehenikin tulee huomaamaan seuraavassa kirjeessä jonka postitan hänelle huomena, että kotona hajoaa vain pää. Tuli avauduttua oikein huolella kaikesta paskasta mitä päässä liikkuu. Tuli toki myös sivun verran pyydeltyä vuodatusta heti anteeksi kun itku ja ikävä hieman helpotti. Eipä ne epäilykset vain siellä vankilassa mieleen tule. Toki minä en epäile miestäni, vaan kaikkea tulevaa. Entäs jos vapauduttuaan hän ei enään rakastakkaan minua? Mitäs jos en itse osaa enään olla hänen kanssaan? Riitänkö minä hänelle? Jne. Tyhmää, tiedän, mutta kun ikävä iskee täysillä ei osaa edes ajatella selkeästi.

Nyt otan miehen viimeisimmän kirjeen uudestaan (tuhannetta kertaa) käteeni ja uppoudun siihen.
Hyvät yöt ihanaiset kanssa ihmiset ja voimia teille kaikille, kuin myös meille.
Rakkaudella:
-VanginVaimoke-