Ikuisesti Yhdessä

Normaalisti nauraisin jos joku tulisi todistelemaan ikuista rakkautta. Mutta tänään kun tapasin mieheni uskon ikuiseen rakkauteen. Hmm.. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa minä menin vankilassa kihloihin :) Kovastihan sitä ovat kaikki odottaneet, mutta nyt tuntui oikealta. Tokihan mies sanoi että olisihan se mukavaa olla itse paikalla kun kihloihin menee, mutta minäpä huonon huumorintajun omaavana tokaisin että kuuleppas rakas, minä en sua siihen tarvii kun  kihloihin menen!(mieheni ymmärsi heti tarkoituksen) Tuonhan voisi toki ymmärtää monella tavalla, mutta tarkoittaen vain sitä että on minun tehtäväni muurien tällä puolen hehkuttaa onnellista parisuhdettamme :) Kihlajaisethan pidetään siis kun myös mies on paikalla. Ja uskokaa tai älkää, niin niistä tulee vuosisadan Suurimmat/Komeimmat/Ihanimmat ja Riemukkaimmat kihlajaiset niin ja tietty myös eniten juhlitut.. Nyt jännittää, koska mies voi anoa perhetapaamista! Saisi edes muutaman tunnin olla toisen lähellä <3 Sormukset on hommattu. Omani tietenkin komeilee jo sormessa ja huomena pitäisi kilttinä tyttönä tapaamisessa pyytää vahtivaa vartijaa kokeiluttamaan sormus miehelleni. Tutun vartijan mukaan sen pitäisi onnistua, mutta mene ja tiedä. No eipä siinä mitään voi hävitä jos kysäsee että onnistuisiko. Toivon niin jotta voin hetimiten mennä kaiverruttamaan sormuksiin nimet ja päivämäärän ja laittaa miehelle mahd. nopeasti sormuksen menemään <3 Tiedän myös sen että nimeltä mainitseemattomia tahoja ärsyttää suunnattomasti, että mieheni ei lannistu linnassa. Vaan jos tarkkoja ollaa, niin hänen elämän ilonsa ja halunsa on täydessä kukassa! On ihanaa huomata kuinka toinen voi alkaa ajatella positiivisemmin vaikka on "ei niin positiivisessa ympäristössä". Tiedoksi... Tästä on vain yksi suunta ja se on YLÖSPÄIN. Nyt kynä ja paperi kouraan ja jatkamaan rakkaalle kirjoittamista. Rakkaudella

-Vangin Vaimoke-