Maanantai... On aina yhtä maanantai :)

Päivän koho kohta olikin illan suussa tullut 10 minuutin puhelu omalta armaalta. Huomena pitäisi postiakin tulla melkein 50sivua :D siinä onkin taas luettavaa toviksi. Ja sanoipa mies senkin, että kirjoittaa hieman lyhyemmän niin, että laittaa sen torstaina postiin niin on sitten lueskeltavaa vlopuksi. Ja edellisessä postauksessani mainitsin sormuksen kokeiluttamisesta. Onnistuihan se. Sain jopa itse ojentaa pleksin yli sormuksen mieheni kädelle. Ja liian isohan se sitten olikin. Nyt on sormus vaihdettu pienempään joten ensi lauantain tapaamista odotellessa jotta taas pääsee sormusta testaamaan. Näin sairastellessa sitä kaipaa rakastaan entistä enemmän :( Kun toinen voisi olla pitämässä kainalossa, mutta ei. Sehän olisikin liikaa pyydetty. Noh, jospa fiilis olisi taas huomena parempi kun on nukkunut yön yli. Tuossa lueskelin mieheni kirjeitä. Joulun pyhien jälkeen tulleessa mainittiin taas kuinka reilua peli on tuolla muurien sisäpuolella. Kun yksi vanki mokaa niin kaikkia osastolla olevia  rangaistaan. Mieheni osastolla kaikki olikin pyhien ajan mennyt hyvin, mitä nyt sähköt olivat poikki muutaman tunnin ja heidät lukittiin selleihinsä tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Mutta naapuri osastolla joku erittäin fiksu vanki oli aiheuttanut vartioille harmia joten koko osasto oli lukittuna 3-4 vuorokautta. Joka ikinen vanki siis omassa sellissä ilman mitään. Ei tapaamisia. Ainut että olivat vissiin saaneet soittaa sentään jouluna perheilleen. Reiluako? Kyllä. Eihän kouluissakaan kaikkia rangaista jos yksi mokaa. Niin miksi siis vankilassa näin kuitenkin on? Ei mene normi ihmisen kuuppaan vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi mieheni on luvannut olla nätisti. Lupasin toki antaa selkään jos kuulen hänen tehneen jotain tyhmää :) Enpä haluaisi kuulla että mieheni on joutunut rundiin. Ajattelin huomena kun siraslomalla olen niin kirjoitella joitain kohtia meidän kummankin kirjeistä tänne, koska niitä jotkut ovat spostilla pyytäneet. Ja hei, minulta saa kysyä jos jotakin haluaa tietää. Vastailen mielelläni. Mutta sitä ei edes kannata kysyä miksi mieheni on linnassa. Olen mieheni kanssa sopinut että siitä en täällä puhu. Ei sillä, että se olisi salaisuus vaan olemme päätyneet siihen ettei kaikkien tarvitse sitä tietää, mutta muuten antaa tulla kysymyksiä. Lupaan vastata parhaani mukaan jokaiseen :) Joku jo spostilla kysyikin että olenko tavannut mieheni kirjeitse hänen vankila aikanaan. Voinpa sanoa että niin kuin henk.koht kuvauksessa lukee, olen ollut mieheni kanssa jo ennen hänen tuomiotaan. Tuomio alkoi vasta meidän suhteemme aikana ihan hiljattain. Nyt taidan siirtää koneen syrjään ja ottaa kynän ja paperia. Jatkanpa mieheni kirjettä taas muutamalla sivulla. Elikkäs hyvät yöt kaikille.
-Vangin Vaimoke-